torstai 24. lokakuuta 2013

Ihania esteitä, ja vieläkin ihanampi hevonen

Hmm.. laiska minä.
Enpäs sitten ole kirjoittanut blogiini tekstejä ratsastuskerroista, vaikka joka kerta mietin päässäni valmiiksi, mitä kaikkea aion kertoa. Ja nyt kun oikeasti pääsen kirjoittamaan, on pää ihan tyhjänä ajatuksista. Aloitetaan helpoimmasta;
Alli (tai Ally, niinkuin itse tuota kutsun, besulla kun on omistuksessa Alli niminen kepparitamma) on ollut juuri sellainen kuin halusinkin, ja vielä enemmänkin. Jaksan oikeasti lähteä tamman kanssa pihalle, vaikka takana olisikin raskas koulupäivä.

Maanantaina
Illemmalla, hämärän laskeuduttua kipusin tamman selkään ensimmäisen kerran. Voikko höristeli korviaan, ihmetteli uusia ääniä, mutta totteli silti minua, kun pyysin sitä käyntiin. Kävelimme ja tutustuimme kaikessa rauhassa takapihalla, ja leveä hymy senkuin vain suureni kasvoillani. Paloin tietenkin halusta päästä kokeilemaan tamman estekykyä, joten Alli ja minä liitelimme muutaman korkeahkon "maastoesteen" yli vaivatta. Juuri kun kaikki tuntui menevän ihan mahtavasti, paikalle saapui jotakin synkistämään koko illan. Mä ratsastin Allia ihan normaalisti esteelle, kun huomasin siinä talon kulmalla sellasen jykeväkasvoisen mummelin. Kello oli jotain seitsemän, joten aattelin että se on varmaan oottamassa kyytiä jonnekkin yms, kun siinä vieressä on parkkipaikka. Siispä, mä hyppäsin saman esteen kuin montakertaa aiemminkin, mutta kun mä laukkasin esteeltä, ja hidastin raviin, se hyypiö mummo sanoi kovalla, kuuluvalla äänellä "Tuollaisilla lasten leluilla isot tytöt leikkivät, hyi mitä käytöstä", ja arvatenkin se sitten sai mut murtuun. Oon tottunut siihen, että luokkatoverit ja mun ikäiset lapset haukkuu mua mun harrastuksestani, mutta että aikuinen?! se oli kyllä eka kerta. Alli parka meni ihan hämilleen, kun mä laukkuutin sen pois pihasta, mun taloni etupihalle, ravasin pari askelta, ja talutin kotio. Ei oikeen ollu enään hyppyfiilistä.

Tiistaina
Kipeenä -.-

Keskiviikkona
Kipeenä -.-

Torstaina
Jes! Sairaus päihitetty! Tossa pari tuntii sitten satuloin Allin, ja lähdin äipän ja pikkuveikan mukaan kaupoille, ja tilaan kebabbia (namskis <3). Alli oli pirteä, ja pieniä säpsähdyksiä lukuunottamatta kulki tosi hienosti, ja matkaavoittavasti. Siitäkin huolimatta, että jouduin ravuuttaan sen heti alkuun äitini perään, kun se kiisi jo kaukana. Saihan se sitten kuitenkin kävellä ihan kunnolla, ennenkuin seuraavan kerran tammalla ravasin, saatika laukkasin. Ihmiset ja lenkkeilijät Alli otti ihan basic day tyylillä, ettekä arvaakkaan kuinka onnellinen ja ylpeä mä olin tamman puolesta. Ostokset tehtiin, ja kotiin palattiin, missä riisuin tamman varusteet, harjasin sen, ja lähdin syömään. Ruuan, ja pitkien juorupuhelujen jälkeen me lähdettiin uudestaan ulos. Kyllä se remonttihevosen luonne tuli esiin iltahämärässä, varsinkin kun tietyökoneet piirittää mun pihaani. Alli säikkyi muuten vieläkin sitä kohtaa, missä se mummu järkytti meidät (!!). Lämmiteltiin, ja hypättiin muutama este, ja sitten lähdettiin maastoon käppäileen. Tosin ensin sain kokea täysiveriverta uhkuvan hevosen säikähdyksen, kun koneet tupsahti nurkan takaa, ja voikko säikähti puolikuoliaaksi. Otettiin sitten seuraavaksi yhdellä läheisellä niityntapaisella laukkaa ja ravia, ja vaikka askeleet oli selkeesti vielä haparoivia, huomasin kyllä kuinka potenttiaalinen ratsu Ally oli. "Maastossa" me sitten tehtiin kaikenlaista, laukattiin, pysähdyttiin puistoon lepään, ja hypättiin "maastoesteitä". Mä (ikuinen kouluratsastaja) jopa uskaltauduin tamman rohkaisemana hyppäämään pelätyn "keinuesteen" yli! Enkä edes kaatunut.
On se Alli vaan ihana!

Huomenna sitten mennään kht Perfectiin Niinimaalle (besulle <3) vierailulle, joten päivitystä viikonlopun tapahtumista saatte aikasintaan sunnuntaina :) Senverran sanon, että mukaan lähtee Allin lisäksi ratsuponitamma Yade, ja vuonis Troija.

//Loppuun vielä se, että unohdin mainita; että maanantaina kun kokeilin esteiden lomassa pohkeenväistöö, jouduin toteen että se kaipaa vielä harjotusta. Ei tamma malttanut keskittyä, kun just oli hypätty metrin päässä odottavaa houkuttelevaa estettä.

3 kommenttia:

  1. Ihana Alli, ja hemmetti mikä mummorainen!!! Järkyttävää toimintaa aikuiselta, kypsältä naiselta. Huhuh eikö mene jo hieman rajojen ylitse.. Mutta täällä Allia hirmuisesti pelotti tiellä maastoilu, mutta metsässä/poluilla se vei minua ilman olympiakuolainta ihan 1000-0 :D Esteillä se on mahtava, vaikka suurimmat lahjat ovatkin koulupuolella.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä määkin vähän mietin, mikä lie vanhuudenhöperö ollut.
      No onneksi näyttää nyt siltä, että se on pikkuhiljaa pääsemässä siitä yli :) Tänään käytiin katos taas tiellä maastoilemassa, ja kyllähän se lopulta säikky ja hyppeli aika pahasti, mutta rauhottu lopulta. Viime viikonloppuna maastoesteillä oli ihan sairaan kivaa <3 Tosin se meni vähän sillee, että tamma kisko eteenpäin (esteet oli alamäkeen, kaatuneita puunrunkoja), eikä alkuun tahtonut hidastaa. Vauhtia ainakin piisaa. Mä olen kyllä kovasti sen kannalla, että Alli on pesunkestävä kenttähevonen :D se vaan on niin hyvä kaikessa.

      Poista
    2. Se on tosiaan vauhdikas, ja välillä tosi hosuva.. :D mutta taitoa ei puutu! ;)

      Poista